Tässä blogissani näyttää viimeaikoina olevan vain kuvia
luonnosta ja metsästä, sekä kaikenmoista haikailua...
Mutta sitä se elämä nyt vain on ollut.
Ja tuolla mettäs on tullu tosiaan oltua...
Oon tosi huono tekemään päätöksiä.
Voin miettiä kauan aikaa samoja asioita,
eikä mitään valmista meinaa tulla.
Oikealla tiellä?
Olen töissä hoitoalalla.
Ja tiedän olevani oikealla alalla.
Olen ollut jo toistakymmentä vuotta samalla työnantajalla.
Koko sen ajan olen toisaalta todella nauttinut työstäni.
Mutta vakituinen työni on kolmivuorotyötä, ja huomasin
jo heti alusta asti, ettei se ole mulle sopivaa.
Niin vain on vuodet vierineet.
Kaksi kertaa olen ollut äitiyslomalla.
Toiset kaksi kertaa (vielä tällä hetkellä) olen saanut tehdä
väliaikaisesti toisenlaista (päivä)työtä saman työpaikan alaisena.
Työ on itsenäistä, haasteellista ja NIIN antoisaa,
hyvin ihmisläheistä.
Olen kokenut olevani TODELLA omassa
elementissäni.
On vain yksi SUURI mutta.
Koulutukseni ei riitä tekemään sitä vakituisesti,
joten sijaisuuteni päättyy vuodenvaihteessa.
Sitten palaan takaisin omaan kolmivuorotyöhöni.
Nyt olisi siis se PÄÄTÖKSEN paikka.
Aika lähteä koulunpenkille.
Työvuosia on vielä puolet elämästä jäljellä...
-Huomenna lähden kohti uutta "pientä" haastetta.
Se on vähän kuin lääkettä tähän suruun että rakastamani työ
vaihtuu takaisin siihen ihanaan, mutta EI kuitenkaan
IHAN yhtä ihanaan työhöni.
Tästä sepustuksesta on varmaan ulkopuolisen
vaikea saada tolkkua.
Ei mikään ihme, kun en kerta itsekään meinaa tietää mitä tekisin.
-Luin eräästä lehdestä jostain terapiakirjoituksesta. (?)
En nyt muista millä nimellä sitä kutsuttihin, mutta sen idea meni näin:
Kirjoitetaan vain mitä mielehen juolahtaa, siis ihan mitä vain.
Ajatuksia peräkanaa, kaikki mitä ikänä kirjoituksen aikana mielessä liikkuu.
Esim: kylläpäontyperäneuvo,kaikkiasitäkuulooki,tuoonvarmahanjoku
täyspöyrööihiminen,kaikenmoostaseblogisnansa
kirjoottakihohhoijaa...
Kokeilkaa, on kuulkaa mieltä tyhjentävää.
Ja kun sen lukoo perästäpäin niin aivan naurattaa! :D
Tässä teille vielä tämän sakian bloggauksen lopuksi
loppukevennys:
Leppäkerttu katolla. :)
Heippa!
*****
Nyt otat Unelma-alli itseäsi niskasta kiinni ja lähdet opiskelemaan!
VastaaPoistaOlet niin nuori, (nuorempi kuin vanhin lapseni)että kannattaa nyt panostaa siihen, ettei tarvitse loppuelämäänsä tehdä kolmivuorotyötä.
Muuten, se päätöksen teko on minullekin tullut vaikeammaksi vuosi vuodelta, jahkailen ja jahkailen, mies tahtoo usein hermostua.
Hän on jo menossa kun minä vielä pähkäilen. :)
Kivoja kuvia sinulla!
WoW! Hyvä suunnitelma! Mahtavaa!
VastaaPoistaOlen kanssa opiskelun kannalla, olet niin nuori,e ttä tulet tarvitsemaan ammattipätevyyttä!!! Siis paperilla pätevyyttä, varmaan olet jo muuten pätevä. Nyt vain unelmat todeksi!!! Vai leppis katolla, hyvin kuvattu!
VastaaPoistajooooooooo :D
VastaaPoistaMeiltä kaikilta kovastitsemppausta, että viimein ottaisit oikeasti itseäsi niskasta kiinni ja menisit sinne kouluun :) Tai sitte alat aktiivisesti hakeaan uutta tointa :)
Olihan se rankkaa silloin, kun jatkokoulutuksen kävi - aikuisela(?) iällä, silloin koulutusenkin aikana sitä vielä katui, että paska juttu että tuli lähdettyä... rankkaa se tulee olemaan, varsinkin kahden vaivattoman palleron äitinä... Mutta ei sitä enää siinä vaiheessa kadu kun paperit on plakkarissa :)Ja sitte sitä on munaa hakea ihan mitä virkaa sitä huvittaa ja tehdä sitä työtä eläkeikään saakka :) ( toivottavasti meillekkin vielä eläkerahoja piisaa)
Kiitän teitä kaikkia todella paljon kannustuksesta!!!!
VastaaPoista