Riittoosaa

Hei!

Nyt oon palannu intoa ja energiaa täynnä parin päivän

todella antoisilta kursseilta.   :)
Kovin usein en ole ollut noin mielenkiintoisessa
ja mukaansatempaavassa koulutuksessa.

Oli oikeen riittoosaa!  :D

Ihanan huumorintajuisen ja samalla aaltopituudella
olevan työparini kanssa välillä
suorastaan leijuimme perhosen lailla, (hahhahaa)
kun ideoita vain pursui päästämme.

Toivottavasti päästään ne kaikki joskus toteuttamaan!
Tai edes puolet parhaista!! :D

Ainakin ne on nyt hyvin suunniteltu, ja sehän on jo
puoliksi tehty! :)
Hauskaakin oli kaikenaikaa, hyvä että nukkua keriittiin.
Tule pidennettyä ikääkin nauramalla -varmaan 15 vuotta lisää... :D


Matkalta mukaan tarttui Indiskasta
tämä pieni kuppi:

Tollainen Hurmurin pään kokoinen.

Ei tartte olla koko aikaa lisää kaatelemassa,
voi olla että yksi kupillinen riittää...

...tai kaksi...  :)
Siitä voisi riittää teetä yhden puhelun ajaksi,
kun toisinaan rakkaan ystävän kanssa juomme yhdessä teetä
vajaan tuhannen kilometrin välimatkasta huolimatta. :D

Nyt toivotan leppoisaa viikonloppua
teille kaikille.  :)

*****

Mitä seuraavaksi?

Tässä blogissani näyttää viimeaikoina olevan vain kuvia

luonnosta ja metsästä, sekä kaikenmoista haikailua...

Mutta sitä se elämä nyt vain on ollut. 

Ja tuolla mettäs on tullu tosiaan oltua...

Oon tosi huono tekemään päätöksiä.

Voin miettiä kauan aikaa samoja asioita, 

eikä mitään valmista meinaa tulla.

Oikealla tiellä?

Olen töissä hoitoalalla.

Ja tiedän olevani oikealla alalla.

Olen ollut jo toistakymmentä vuotta samalla työnantajalla.

Koko sen ajan olen toisaalta todella nauttinut työstäni. 

Mutta vakituinen työni on kolmivuorotyötä, ja huomasin

jo heti alusta asti, ettei se ole mulle sopivaa.

Niin vain on vuodet vierineet.

Kaksi kertaa olen ollut äitiyslomalla.

Toiset kaksi kertaa (vielä tällä hetkellä) olen saanut tehdä 

väliaikaisesti toisenlaista (päivä)työtä saman työpaikan alaisena.

Työ on itsenäistä, haasteellista ja NIIN antoisaa,

hyvin ihmisläheistä.

Olen kokenut olevani TODELLA omassa 

elementissäni.

On vain yksi SUURI mutta.

Koulutukseni ei riitä tekemään sitä vakituisesti,

joten sijaisuuteni päättyy vuodenvaihteessa.

Sitten palaan takaisin omaan kolmivuorotyöhöni.

Nyt olisi siis se PÄÄTÖKSEN paikka.

Aika lähteä koulunpenkille.

Työvuosia on vielä puolet elämästä jäljellä...

-Huomenna lähden kohti uutta "pientä" haastetta.

Se on vähän kuin lääkettä tähän suruun että rakastamani työ

vaihtuu takaisin siihen ihanaan, mutta EI kuitenkaan 

IHAN yhtä ihanaan työhöni.

Tästä sepustuksesta on varmaan ulkopuolisen 

vaikea saada tolkkua.

Ei mikään ihme, kun en kerta itsekään meinaa tietää mitä tekisin.

-Luin eräästä lehdestä jostain terapiakirjoituksesta. (?)

En nyt muista millä nimellä sitä kutsuttihin, mutta sen idea meni näin:

Kirjoitetaan vain mitä mielehen juolahtaa, siis ihan mitä vain.

Ajatuksia peräkanaa, kaikki mitä ikänä kirjoituksen aikana mielessä liikkuu.

Esim: kylläpäontyperäneuvo,kaikkiasitäkuulooki,tuoonvarmahanjoku

täyspöyrööihiminen,kaikenmoostaseblogisnansa

kirjoottakihohhoijaa...

Kokeilkaa, on kuulkaa mieltä tyhjentävää.

Ja kun sen lukoo perästäpäin niin aivan naurattaa! :D

Tässä teille vielä tämän sakian bloggauksen lopuksi 

loppukevennys:

Leppäkerttu katolla.  :)

Heippa!

*****

Rauhassa

Mistä tulemme, sen tiedän
mihin olemme matkalla,
osaan kuvitella

sano missä mennään.

- Juice Leskinen -

Mahtava ilma on ollut koko viikonlopun.
Raikasta, mutta silti lämmintä. 

On tullut ulkoiltua urakalla,

kun oli siihen hyvä tilaisuus.

(lapsikullat maailmalla) 

Kierrelty täydentämässä kauriin ja 

peuran ruokintapaikkoja.

Sitten kiersin metsässä ja pelloilla vielä 

kameran kanssa kaikessa rauhassa.

Ihanaa kun ei kiirettä mihinkään.

Tuli taas ladattua akkuja hetkeksi aikaa.

Kauniita kuulaita syyspäiviä teille kaikille!

*****