En tiedä tappeleeko muut lapset niin paljon kuin meillä.
(en itse ainakaan muista/tunnusta että olisin omien
sisarien kanssa juurikaan tapellut) ;)
Mutta nämä kaksi palleroa ovat tämäntuosta toistensa niskassa.
(painiin ne kai pitäis ilmoittaa..)
-Voi sitä nimittelyn määrää kun toisilleen keksivät ainavain
uusia "lempinimiä". :D
Ja äiti tosiaan yrittää opettaa/kouluttaa (=lue karjua)
että toista EI nimitellä. Eikä liioin tapella,
ei tönitä, ei purra, ei potkita...jne...
Ei meillä sentään verissäpäin riehuta,
(vaikka tästä tekstistä voi sen käsityksen saada)
mutta sellaista pientä vääntöä pakkaa olla äidin näkökulmasta
kattottuna ihan riittämiin...
Toisinaan muistetaan jopa puolipäivää olla kiltisti,
-yleensä saarnat menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Illalla ennen maata menoa pitää vielä purkaa
kaikki jäljellä oleva energia ja kuperkeikkailla toistensa päälle.
Sillä seurauksella että joku jalka osuu leukaperään,
ja sitten pitääkin jo potkaista takaisin jne,jne...
p
Mistä ne oppivat tuon nimittelyn?
(kysynpä vaan.)
Isompi kutsuu pienempää suuttuessaan mm:
pököpääksi,
pöllöpää, typeräpää, surupilli (=itkupilli), ....
Eikä pienempi totisesti jää toiseksi:
"sä oot ryökypää,
hirviöpää, monsteripää"...(ja vielä muutama muu rumempisana-pää,
-jotka on kolmivuotiaiden suosiossa....)
Välillä naurattaa, mutta useimmiten raivostuttaa.
Silti, kun Hurmuri on päiväunilla, niin kyllähän
Villis jo jonkun ajan päästä haikailee
että saako sen jo käydä herättämässä.
Tai kun Villis on koulussa Hurmuri kyselee lakkaamatta
että koska sisko tulee koulusta, mennäänkö hakemaan....
Villis murehtii pihalla ettei pikkuveli vaan mene tielle,
ja Hurmuri taasen kaupassa että siskollekkin ostetaan purkkaa. :)
Ehkäpä niistä kuitenkin tulee kunnon kansalaisia
jotka ottaa kanssaihmisetkin huomioon.
Se on äidin hartain toive. :)
*****
ps: jos jollain on heittää muutama vanhankansan
lastenkasvatusvinkki, uudemmatkin käy ;)
niin otan kyllä ilolla vastaan. :D
Vanhat vinkit siksi, että ennen maailmassa lapset ei tietääkseni
nimitelleet esim. opettajia tai omia vanhempia niinkuin
nykyään taitaa olla.
Sellaiseksi en lasteni halua kasvavan.
Joten nyt on korkein aika kitkeä tuo rumakielen käyttö pois,
kun se
vielä on jotensakin harmitonta.
-Se ikivanha suupestäänsaippualla-uhkaus on jo käytössä,
-ei
vielä toteutettu! :D
Tähän loppuun täytyy vielä todeta
ettei kenellekkään jää epäselväksi että:
Ihania ne on. :)
Äidin
pallerot, helluruiset höpönassut, rakkaat riiviöt.... ;)
