Maailma on sun

Nosta kasvot ylös sateeseen,

katso lintujen lentoa

Ne ei kylvä 

ei ne satoa korjaa

mut niil on tarpeeks

kaikkea

Kiivetään kukkulalle,

sieltä näkee ohi kaupungin

Silloin muistat mistä
tullut oot,
ja minne palaat takaisin...


...Anna tuulen puhdistaa
nostaa helmoja
heittää hiukset sekaisin...

*****

Pienet sammakot...

Eipä sitä voi näköjään etukäteen arvata että mitä vastaan
kulloinkin "loikkii" kun metsään menee...

Eilenkin lähdin lintuja bongaamaan,
mutta aika hiljaista oli linturintamalla.

Sen sijaan näitä pienen pieniä sammakoita oli yhden
metsätien päässä  "pilvin pimein" :)

Niitä oli tosiaan aika armeija, mutta olivat niin hyvin
levittäytyneet, jottei niitä saanut kuvatuksi kuin yhtä kerralla.

Etsi yllä olevasta kuvasta sammakko.  :)

(kyllä se siellä on!)

Hauskoja pieniä ninjoja...

...minne lie matkalla.

Tällä yksilöllä oli hieman tuima katse... :)


Helluusia!

(melekeen teki mieli pussata!)


*****

Joella

Siinä lepää yksi unelmieni täyttymys:

Olen kauan haaveillut kajakista, ja nyt ostin sen

muutama viikko sitten rakkaalta ystävältäni.  :)

(Toki parhaita melonta reissuja 

olen tehnyt juuri tämän ystävän kera.

Ehkäpä taas joskus koittaa sekin aika

kun päästään yhdessä vesille...)

Yksin melominen on kuitenkin niin rentouttavaa.

Kävin taas tänään tuolla joella missä kajakkia nyt tällä hetkellä säilytän.

Otin tälläkertaa kamerankin mukaan, vaikka hirvitti että"onnistun" 

keikauttamaan kajakin nurin, ja se olis sen canonin menoa se.

-No kastuin tietysti, mutta kamera ei, kun oli vielä rannalla kassissa...

Oikeastaan se nurin meno ei ole temppu eikä mikään, 

olenkohan pari kertaa vasta onnistunut selvitä 

melontareissulta täysin kuivana....  :D

(...on sinne niin vaikea mennä, ja varsinkin tulla pois.

Paitsi jos olis edes jonkinmoinen laituri...)

Kameran otin siksi että meinasin kuvata sorsia.

Aikaisemmin niitä on ollut uiskentelemassa

joella vaikka kuinka.

Kerrankin heinäsorsaemo ja 8 poikasta.

Niiden ohi on saanut meloa kaikessa rauhassa, 

ja niistä olisi saanut hienoja kuvia.

Nyt kun oli kamera mukana näin vain yhden sorsan,

joka sekin lähti lentoon aina hyvissä ajoin,

ennenkö pääsin hollille.

Meloin sen perässä monta "kilometriä", 

mutta olin aina myöhässä kun se jo pyrähti kauemmas.  :)

 Jonkun linnun puhtaanvalkea sulka oli tipahtanut veteen, 

ainut asia minkä sain linnuista ikuistettua.  :)

-Yllättävän vaikeaa on kuvata liikkuvasta kajakista,

siinä pitäis olla jarrut!  :)

Ja kun huomaa jonkun liikkuvan jossain, niin aika

menee siihen kun laskee melan ja laittaa kameraan virran...

...niin onkin jo lipunut kuvattavan ohi tai säikyttänyt sen menemään...

Surenkorentoja, vesimittareita, perhosia ja kyyhkysiäkin

yritin saada kuvattua.

Sekin mutta vielä, että jos käännyin katsomaan liian taakse

kameroineni, niin hyvin äkkiä olisin kuvannut joen pohjaa. :)

Olenko nyt kuvaillut  riittävästi kuvaamisen vaikeutta?   ;)

Takaisin tullessa tuntui yhtäkkiä siltä että joku tuijottaa mua...
Ennenkö huomasin tuon hauskan katin rannalla,
niin olin jo melkein ohittanut sen.

"Peruutin" takaisin päin ja nappasin siitä kuvan.

Pitipä oikein kiittää kissaa, kun se istui niin nätisti liikkumatta paikoillaan! :D

Mukavaa että joku oikein poseeraa, eikä
yhtään häiriintynyt vaikka
meloin siinä erestakaasin. :)

Hyvää viikonloppua kaikille, ja
kiitos uusille lukijoilleni kirjautumisesta!

*****

Mietintää...

Taas Tabermannia,
mutta tykkään siitä niin...

Ostin tuon kortin viimeviikolla kun huomasin niitä kaupassa.

Runon voi ajatella monellakin kannalla.
Syvällisemminkin sen ajattelen,
mutta tämäkin tulee mieleen sitä lukiessa:

Viikonloppuna olin eräs ilta autoajelulla, 

kaikessa rauhassa kaikenlaista miettimässä itsekseni.

Harmittikin vähän yks sun toinen asia.

Sitten sain päähäni "poiketa polulta", 

eli iltahämärässä ajellessani poikkesin metsätielle.

Kuinka ollakkaan näin sen yhden "hiljaisen" metsätien varrella

karhun ja 3 hirveä!

Kannatti poiketa polulta.

Ainakin tulin näkemistä metsän kuninkaista huomattavasti

paremmalle tuulelle. :)

Metsässä muutenkin mieli rauhoittuu.

Ehkäpä en sinne kuitenkaan iltahämärässä kävellen mene,

autossa oli huomattavasti turvallisempi olo.

Vaikka tuskin tuossa lähimetsässä ihan näin moneen eläimeen "törmää",

 oli sieltä metsätieltä muutama kilometri lähimpään taloon.

Seuraavana päivänä kävimme etsimässä tienvarresta karhunjälkiä,
-ei löytynyt.
Hirven jälkiä oli sitäkin enemmän.

Olen silti näkemästäni 100% varma,
se oli pehmeä, pyöreäpäinen pyylevä karhu.
Ei ehkä aikuinen, mutta ei pentukaan, sellainen nuori...

 Näin karhun n.100 metrin päästä, oli menossa ojan yli,
ja kääntyi katsomaan suuntaani kun tulin autolla kohti.
Sitten se loikkasi ojan yli ja juoksi metsään.
Kohdalle ajaessani en nähnyt tiheässä ryteikössä enää mitään.

Mutta silmissäni taidan muistaa näyn ikuisesti!  :)


*****

Perhosten metsästystä

Tämän Suruvaipan näin metsätien vieressä.

Sain kuvata sitä tosi läheltä, mutta siipiään se ei levittänyt

vaikka kauan odotin.

Tämä yksilö näytti siipensä, mutta istuikin katolla, 

joten piti zuumata tosi kaukaa.

 Ihana Neitoperhonen viihtyi

Punatähkän kyljessä ruokailemassa

kivikkopenkissä.

Kävin tarjoamassa sille omenanpalaa, 

mutta se vain nyrpisti nokkaa ja lensi toisen

kukan kylkeen.  :D!

*****

"Toivon Sinulle tänään uskallusta uusiin kokemuksiin,

elämän hurjiin koskiin,

pimeimmille poluille,

korkeimmille vuorille.

Uskallusta tarttua tilaisuuteen,

ja hylätä se,

mihin et täydestä sydämestäsi usko.

Uskallusta rakkauteen senkin uhalla,

että se aina myös satuttaa.

Uskallusta käydä eteenpäin,

läpi rämeitten ja ryteikköjen

polvet mustelmilla

ja kantapäät rakoilla.

Uskallusta olla luovuttamatta

nyt tai koskaan."

-Marleena Ansio

*****

Ekaluokkalaiselle

Villis hieman pienempänä, veikeänä keijukaisena 



Tänään sillä
oli prinsessahame,
ja jalassa
eripari villasukat.
Sillä oli kukkia
hiuksissa,
ja se hymyili
kauniimmin kuin
koskaan.
Ihmettelin mihin
se oli jättänyt siipensä.
Se näyttää keijulta,
ja tuoksuu vaniljalta.
Sen hiuksissa on
tähtipölyä, ja
sinistä kultaa.
Se on keiju, jota rakastan. 

Löysin runon netistä, kun selailin mieli haikeana erilaisia runoja.

 Aamulla lähetin pienen prinsessani ensimmäisen kerran kouluun.

Muuta ei varmaan tarvitsekkaan kertoa.

Osaatte kuvitella tunnelmat.

:)

Turvallista koulutaivalta.

Taivaan Isä kanna,
lasta matkallaan.
Enkeleitä anna,
kanssaan kulkemaan,
turvallista tietä,
että kulkis hän
joka ainut päivä,
halki elämän.

*****

Metsäretkellä

Hurmuri tässä painelee metsälle.

Kovalla kiireellä, ja SUURILLA harppauksilla.  :)

Välillä piti pysähtyä tähtäilemään kettuja.

(että vain ymmärtävät pysyä poissa...)

 "Mikä tuolla rasahti?"

Lähdönpäällä mummolassa piti 
muille (tai lähinnä itselle) toistella että:
"Ei siellä mettässä ole mitään pelättävää!!"

Ja 5v. serkkutytöiltä varmistella että :
"Eihän ole??"

Siihen toinen tytöistä tuumasi hieman arkuutta äänessä että:
"Ei ole, ja MÄ oon siä sun kans!"
(Vähän siihen sävyyn että en mäkään siellä yksin uskalla kävellä...)

No kun metsään saavuttiin niin ei siellä kukaan
muistanut pelätä mitään susia tai karhuja.
Muksut mennä temmelsi niin kovalla metelillä
että hyttystä isompaa eläintä ei näkynyt!  ;)



 Ps: Suoritin tänään metsästäjätutkinnon.



*****

Mustaa ja valkoista #34 ; Näkymiä matkoilta

Mustavalkomaanantain aihe on nyt Näkymiä matkoilta.
Lisää aiheesta täällä

Tiesin heti kun näin tämän viikon aiheen että nyt taidan osallistua pitkästä aikaa.

Mieleen tulivat kuvat Auschwizsistä, jossa kävin noin kuukausi sitten.

Kuva Birkenaun keskitysleiriltä.

Puhukoon se puolestaan.

*****

Mustikan alla

Mustikoota on ny mukavasti mettäs.
Ei tartte kovin leviäätte kulkia kun on jo kippo täynnä.

Ja suuriakin ovat, niinku tää pohojammaalla on tapana.

On niitä niin paljon jotta eivät taira keräämällä loppua.

Siskontyttökin sanoi suurta ihailua äänessään että:

"Äiti on keränny paljon mustikoita, koko 

PIIRAKAN täyteen!!" 

Se on paljon se!

Ja viäki jäi.

Ja tältä näyttää mustikan alla.
Ei muuta ku suut mustikalle...  :)


*****