Onni on kummallinen asia.
Sitä on niin monenlaista.
Suurta ja pientä.
Onnellisuus ei ole kiinni siitä että onko
rikas tai edes terve.
Onnellinen voi olla vakavasti sairaanakin
vaikkapa siitä että on elossa.
Onnea on osata nauttia jokaisesta päivästä.
Ei niin synkkää päivää etteikö joku onnenaihe löytyisi.
-Vaikka onni vierellä olevasta ystävästä.
Kaikkein onnellisin taitaa olla se joka on tyytyväinen
siihen mitä elämä on antanut, vaikka se ei olisikaan täydellistä.
(sen olen varsinkin työssäni huomannut)
Mielestäni täydellistä onnea ei ole olemassakaan.
Aina voi haaveilla jostain paremmasta.
Juju onkin siinä että osaa nähdä ympärillään sen onnen mitä jo ON.
Ja iloita siitä.
Minusta tuntuu välillä että elämä on antanut minulle
enemmän onnea kuin ansaitsen.
Ympäriltä löytyy ihmisiä joita elämä ei ole kohdellut yhtä hyvin.
Mistä se johtuu? Olenko vain syntynyt onnekkaaksi?
Osaanko olla tarpeeksi kiitollinen siitä mitä minulla on?
Sanotaan että:" Kel´onni on, se onnen kätkeköön."
(Eino Leino niin on oivaltanut)
Tarkoittaako se että omalla onnellisuudella ei kannata retostella?
Että jos liikaa mainostat elämäsi onnea, se kääntyy pianaikaa toisinpäin?
Todelliset ystävät ainakin erottaa muista "ystävistä" juuri sillä,
että hän on sinun onnestasi itsekin aidosti iloinen.
Tommy Tabermann ajatteli asiasta näin:
Meinaakohan tuo sitä että Onni haluaa meidän
koko ajan olevan kiitollisia?
Että jos alamme pitää onneamme itsestään selvänä,
se puikkii piiloon? :)
Kylläpä taas tuli mietittyä syntyjä syviä.
Mutta: -ajattelen, siis olen.
Onneksi!
:D
Ollaan onnellisia!
Jaa-a, nyt taitaa meillä bloggaajilla olla jostain syystä tämä aihe läheinen...;D Meinaa, kävin tässä päivä, pari sitten kylässä eräässä blogissa, jossa myös onnellisuus-käsitettä mietittiin. Mielenkiintoinen aihe:)
VastaaPoistaIhminen, joka on tyytyväinen elämäänsä, on mielestäni se aidosti onnellinen. Aito onnellisuus, tyytyväisyys näkyy. Se näkyy ilona, ymmärryksenä ja sitä onnea ei mielstäni kuulu piilottaa, vaan se itsessään luo ympärilleen lisää onnea, hymyn yms. muodossa. Raha tuo helppoutta ja tietynlaista huolettomuutta elämään, talouden turvaa, mutta jos oikein, oikein kunnolla mietitään, ei se onnea anna...Onni lähtee oivalluksesta, nähdä oman elämänsä hienot asiat. Muistaa, mikä elämässä oikeasti on tärkeää. Onnea tuovia asioita monille ovat varmasti läheiset, yleensä aito kanssakäyminen ihmisten kanssa, läheisyys, luonto, usko jne...Voiko onnesta siis rehvastella, mielestäni ei. Rehvastelu esim. autolla, talolla tms. ei ole onnea. Se on jotain muuta, vaikka oman egon pönkittämistä, heikkoa itsetuntoa, pahaa oloa... Sillä aito onni ei näy rehvasteluna, vaan ilona ja ilohan tuottaa ympärilleen lisää iloa ja hyvää, mutta ilo esim. omasta uudesta kodista voi jostakusta tuntua rehvastelulta, mutta sitten voisi jo kysyä, miksi.
No, tässäpä nyt jotain mietteitä...;D
Nyt toivotan sinulle oikein ihanaa viikonloppua ja onnellista sellaista!!;))
Tuossa edelläpä tuli jo niin tyhjentävästi aihetta käsiteltyä että..
VastaaPoistaIloitaan toistenkin onnesta, samalla tavalla kuin omasta, eihän se ole meiltä pois! Onnellista viikonloppua ;)
Kiitos Marge pitkästä ja pohdiskelevasta kommentista. :) Niin se on, ei onnella voi rehvastella. Ylpeily on asia erikseen. Kai ne jotka ottavat toisen onnen rehvasteluna ovat kateellisia.
VastaaPoistaElisa: Näin tehdään, se ei tosiaankaan ole meiltä pois. :) Jaettu ilo on kaksinkertainen.
Hyvä postaus!
VastaaPoistaOletpa ajatellut asiaa monesta vinkkelistä.
Kun on kohdannut suuren surun, silloin onni muotoutuu arjen pienistä ihmeistä
Minustakin hyvä kirjoitus ja hyviä ajatuksia. Paljon miettimisen aiheita ja totuuden sanoja.
VastaaPoistaKiitos kauniista ajatuksista!
VastaaPoistaOnnea on : Soittaa hyvälle ystävälle niin myöhän illalla, että lapset on jo nukkumassa, otta kuppi hyvää teetä ja rupatella elämän tärkeistä asioista - niistä mitä olet ajatellut koko päivän :) Onnelliset asiat tuplaantuvat ja pahat asiat saa kätevästi puolitettua - eipä tarvi taakkaa yksin kantaa :)
VastaaPoistaKaanon: Joskus on hyvä ajatella asioita pintaa syvemmältä. Ja se on totta että kun on menettänyt jotain suurta, alkaa etsiä/ huomata onnea pienissäkin asioissa. Hassua että silloin kun kaikki on hyvin, niin ei tule niinkään arvostettua sitä hetkeä. Huonona päivänä sitten huomaa että asiat olivat/ovatkin aivan hyvin. Kun pysähtyy miettimään ja punnitsemaan asioita.
VastaaPoistaSeppo Salminen ja Vilukissi: Toisinaan, kun on paljon ajatuksia päässä, auttaa kun niitä laittaa oikein mustaa valkoiselle. Ja täällä blogissahan ne ovat vielä tallessa. Vähän niinkuin julkinen päiväkirja. :)
Ihanainen Ilmiseni: Varsinkin huonona päivänä ei ole mitään ihanampaa kuin juuri suuri kuppi
(mustikka)teetä ja luurin toisessa päässä ihana ystävä. Sitä varten ystävät ovat että kannetaan ilot ja surut yhdessä. :)