21.8.2010

Joella

Siinä lepää yksi unelmieni täyttymys:

Olen kauan haaveillut kajakista, ja nyt ostin sen
muutama viikko sitten rakkaalta ystävältäni.  :)

(Toki parhaita melonta reissuja 
olen tehnyt juuri tämän ystävän kera.
Ehkäpä taas joskus koittaa sekin aika
kun päästään yhdessä vesille...)

Yksin melominen on kuitenkin niin rentouttavaa.
Kävin taas tänään tuolla joella missä kajakkia nyt tällä hetkellä säilytän.


Otin tälläkertaa kamerankin mukaan, vaikka hirvitti että"onnistun" 
keikauttamaan kajakin nurin, ja se olis sen canonin menoa se.
-No kastuin tietysti, mutta kamera ei, kun oli vielä rannalla kassissa...

Oikeastaan se nurin meno ei ole temppu eikä mikään, 
olenkohan pari kertaa vasta onnistunut selvitä 
melontareissulta täysin kuivana....  :D

(...on sinne niin vaikea mennä, ja varsinkin tulla pois.
Paitsi jos olis edes jonkinmoinen laituri...)

Kameran otin siksi että meinasin kuvata sorsia.
Aikaisemmin niitä on ollut uiskentelemassa
joella vaikka kuinka.
Kerrankin heinäsorsaemo ja 8 poikasta.
Niiden ohi on saanut meloa kaikessa rauhassa, 
ja niistä olisi saanut hienoja kuvia.

Nyt kun oli kamera mukana näin vain yhden sorsan,
joka sekin lähti lentoon aina hyvissä ajoin,
ennenkö pääsin hollille.
Meloin sen perässä monta "kilometriä", 
mutta olin aina myöhässä kun se jo pyrähti kauemmas.  :)


 Jonkun linnun puhtaanvalkea sulka oli tipahtanut veteen, 
ainut asia minkä sain linnuista ikuistettua.  :)

-Yllättävän vaikeaa on kuvata liikkuvasta kajakista,
siinä pitäis olla jarrut!  :)
Ja kun huomaa jonkun liikkuvan jossain, niin aika
menee siihen kun laskee melan ja laittaa kameraan virran...
...niin onkin jo lipunut kuvattavan ohi tai säikyttänyt sen menemään...

Surenkorentoja, vesimittareita, perhosia ja kyyhkysiäkin
yritin saada kuvattua.

Sekin mutta vielä, että jos käännyin katsomaan liian taakse
kameroineni, niin hyvin äkkiä olisin kuvannut joen pohjaa. :)

Olenko nyt kuvaillut  riittävästi kuvaamisen vaikeutta?   ;)


Posted by Picasa
Takaisin tullessa tuntui yhtäkkiä siltä että joku tuijottaa mua...
Ennenkö huomasin tuon hauskan katin rannalla,
niin olin jo melkein ohittanut sen.

"Peruutin" takaisin päin ja nappasin siitä kuvan.

Pitipä oikein kiittää kissaa, kun se istui niin nätisti liikkumatta paikoillaan! :D

Mukavaa että joku oikein poseeraa, eikä
yhtään häiriintynyt vaikka
meloin siinä erestakaasin. :)

Hyvää viikonloppua kaikille, ja
kiitos uusille lukijoilleni kirjautumisesta!

*****


8 kommenttia:

  1. Aikas upea harrastus sinulla! Ja kyllä, kuvaamisen hankaluus tuli selväksi ;) Oletkos miettinyt sen vedenpitävän kameran hankkimista? Meillä tytär oli kesällä sitä vailla..

    VastaaPoista
  2. Melominen on mukavaa. Vedenpitävä kamera olis tosiaan kiva, oliskohan sille myynnissä myös pelastusliivit... ;)

    VastaaPoista
  3. Hiljaisuuden vallitessa istun kunnioituksesta mykkänä...vai melojakin olet! Osaat sitten tehdä se kiepautuksenkin, itse varmaan jäisin pää alaspäin oleilemaan...kaikki kaksi kertaa; ekan ja vimpan. Uskon, että näet paljon sellaista, mitä me emme näe, emme ainakaan samalta horisontilta. Eikä se kamerakaan voi olla vesitiiviissä pussissa kaulassa kiinni, ei sitä sieltäkään ehtisi ottaa ajoissa pois. Kissaa luulin ilvekseksi!

    VastaaPoista
  4. Vilukissi: Kiitän kunnioituksesta! :) Nyt täytyy myöntää että en osaa tehdä sellaista eskimokäännöstä (ainakaan vielä) Osaan vain "lahjakkaasti" molskahtaa veteen yrittäessäni mennä kajakkiin tai sieltä pois. Kun sinne pääsee istumaan niin aika vakaa siellä on olla, ellei kääntyile kovin äkkinäisesti. Joo, vähän erilaiselta maailma näyttää siellä joella verrattuna samoihin maisenmiin tieltä katsottuna. -Vai ilvekseksi luulit! :D

    VastaaPoista
  5. Voi ku tuli melken haikea olo... :) Ehkä me vielä joku päivä päästään yhdessä melomaan, jahka nämä meidän pienet ja vaivattomat, kiltit ja suloiset lapsukaiset vähäsen kasvavat... (kenenkäköhän lapsista mä taas puhun :))
    :)Tai tulisi tuo viimeinen edes pihalle... :)

    VastaaPoista
  6. Ihana Ilmiseni: Kyllä se aika vielä tuloo! 10 vuoden päästä ne jo pärjää hetken itsekseen! :D
    Pian se viimeinenkin on pihalla, ei mee kuukauttakaan! ;) (varmaan lohduttikin...) Halauksia!!!

    VastaaPoista
  7. Niinhän ne ;D ehkä sen 10 vuoden päästä :D Tai ainaki muutaman vuoden päästä villis voi vahtia noita kahta keskimmäistä :D Ja mummot on toivottavasti edelleen elossa :D

    Joo, kuukausi voi olla lyhyt aika - tai piitkä ku nälkävuosi jos jotain odottaa... :C Ei lohduttanu ei :D

    VastaaPoista
  8. Ihana Ilmi: Muista että olen joka hetki hengessä mukana. Muistan vielä tarpeeksi hyvin miltä tuntuu odottaa.......... :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! <3