Onnellista Uutta Vuotta 2011!

Taas vaihtuu vuosi.
Tähän vuoteen on mahtunut paljon
kaikenlaista.
Iloa ja murhetta.

Välillä on ottanut aikalailla voimille.
Olen oppinut itsestäni paljon.
Uskon lujasti siihen että kaikella on tarkoituksensa.
Elämä on antoisaa, kun sen oikein oivaltaa.

Elämä on päivien jonoa, mutta silti minusta tuntuu
aina uudenvuoden aikaan
että jokin  vanha lehti kääntyy, ja aukee uusi sivu.

Mitähän ensi vuosi tuo tullessaan?

Onneksi ei etukäteen voi tietää.

Toivon tietysti että kaikkea hyvää...
Mieleen tulee että ilman ystäviä olisi ollut raskasta taivaltaa.
Ihanaa että olette olemassa!
Siis kiitos teille ystävät sekä lukijat.
Pidetään toisistamme huolta!

"Säilyttäköön uusi vuosi sen mitä rakastat,
tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat,
ja vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat."

Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta 2011!

  Nyt lähden hyvillä mielin kohti Uutta Vuotta!

T: Unelma-alli

Ps: Olkaa varovaisia rakettien kanssa.
Hurmurikin sen tietää...
"Äiti, mä en voi ottaa niitä tikkuja,
kun mä meen niistä RIKKI!"

(tulitikkuja, sädetikkuja vai raketteja? tarina ei kerro...)Mutta niinpä, parempi kun herra 3v.
ei niihin mihinkään satu. :D


*****

Älä pohdi eilispäivän suruja.

Älä huokaile auringon vuoksi,

joka ei ole vielä noussut.

Nyt on hetki, nyt on aika,

elä nyt, ystäväni, elä nyt.

Niko Kazantzakis: Ikuinen vaellus

Hyvää viikonloppua.

*****

Riittoosaa

Hei!

Nyt oon palannu intoa ja energiaa täynnä parin päivän

todella antoisilta kursseilta.   :)
Kovin usein en ole ollut noin mielenkiintoisessa
ja mukaansatempaavassa koulutuksessa.

Oli oikeen riittoosaa!  :D

Ihanan huumorintajuisen ja samalla aaltopituudella
olevan työparini kanssa välillä
suorastaan leijuimme perhosen lailla, (hahhahaa)
kun ideoita vain pursui päästämme.

Toivottavasti päästään ne kaikki joskus toteuttamaan!
Tai edes puolet parhaista!! :D

Ainakin ne on nyt hyvin suunniteltu, ja sehän on jo
puoliksi tehty! :)
Hauskaakin oli kaikenaikaa, hyvä että nukkua keriittiin.
Tule pidennettyä ikääkin nauramalla -varmaan 15 vuotta lisää... :D


Matkalta mukaan tarttui Indiskasta
tämä pieni kuppi:

Tollainen Hurmurin pään kokoinen.

Ei tartte olla koko aikaa lisää kaatelemassa,
voi olla että yksi kupillinen riittää...

...tai kaksi...  :)
Siitä voisi riittää teetä yhden puhelun ajaksi,
kun toisinaan rakkaan ystävän kanssa juomme yhdessä teetä
vajaan tuhannen kilometrin välimatkasta huolimatta. :D

Nyt toivotan leppoisaa viikonloppua
teille kaikille.  :)

*****

Mitä seuraavaksi?

Tässä blogissani näyttää viimeaikoina olevan vain kuvia

luonnosta ja metsästä, sekä kaikenmoista haikailua...

Mutta sitä se elämä nyt vain on ollut. 

Ja tuolla mettäs on tullu tosiaan oltua...

Oon tosi huono tekemään päätöksiä.

Voin miettiä kauan aikaa samoja asioita, 

eikä mitään valmista meinaa tulla.

Oikealla tiellä?

Olen töissä hoitoalalla.

Ja tiedän olevani oikealla alalla.

Olen ollut jo toistakymmentä vuotta samalla työnantajalla.

Koko sen ajan olen toisaalta todella nauttinut työstäni. 

Mutta vakituinen työni on kolmivuorotyötä, ja huomasin

jo heti alusta asti, ettei se ole mulle sopivaa.

Niin vain on vuodet vierineet.

Kaksi kertaa olen ollut äitiyslomalla.

Toiset kaksi kertaa (vielä tällä hetkellä) olen saanut tehdä 

väliaikaisesti toisenlaista (päivä)työtä saman työpaikan alaisena.

Työ on itsenäistä, haasteellista ja NIIN antoisaa,

hyvin ihmisläheistä.

Olen kokenut olevani TODELLA omassa 

elementissäni.

On vain yksi SUURI mutta.

Koulutukseni ei riitä tekemään sitä vakituisesti,

joten sijaisuuteni päättyy vuodenvaihteessa.

Sitten palaan takaisin omaan kolmivuorotyöhöni.

Nyt olisi siis se PÄÄTÖKSEN paikka.

Aika lähteä koulunpenkille.

Työvuosia on vielä puolet elämästä jäljellä...

-Huomenna lähden kohti uutta "pientä" haastetta.

Se on vähän kuin lääkettä tähän suruun että rakastamani työ

vaihtuu takaisin siihen ihanaan, mutta EI kuitenkaan 

IHAN yhtä ihanaan työhöni.

Tästä sepustuksesta on varmaan ulkopuolisen 

vaikea saada tolkkua.

Ei mikään ihme, kun en kerta itsekään meinaa tietää mitä tekisin.

-Luin eräästä lehdestä jostain terapiakirjoituksesta. (?)

En nyt muista millä nimellä sitä kutsuttihin, mutta sen idea meni näin:

Kirjoitetaan vain mitä mielehen juolahtaa, siis ihan mitä vain.

Ajatuksia peräkanaa, kaikki mitä ikänä kirjoituksen aikana mielessä liikkuu.

Esim: kylläpäontyperäneuvo,kaikkiasitäkuulooki,tuoonvarmahanjoku

täyspöyrööihiminen,kaikenmoostaseblogisnansa

kirjoottakihohhoijaa...

Kokeilkaa, on kuulkaa mieltä tyhjentävää.

Ja kun sen lukoo perästäpäin niin aivan naurattaa! :D

Tässä teille vielä tämän sakian bloggauksen lopuksi 

loppukevennys:

Leppäkerttu katolla.  :)

Heippa!

*****

Rauhassa

Mistä tulemme, sen tiedän
mihin olemme matkalla,
osaan kuvitella

sano missä mennään.

- Juice Leskinen -

Mahtava ilma on ollut koko viikonlopun.
Raikasta, mutta silti lämmintä. 

On tullut ulkoiltua urakalla,

kun oli siihen hyvä tilaisuus.

(lapsikullat maailmalla) 

Kierrelty täydentämässä kauriin ja 

peuran ruokintapaikkoja.

Sitten kiersin metsässä ja pelloilla vielä 

kameran kanssa kaikessa rauhassa.

Ihanaa kun ei kiirettä mihinkään.

Tuli taas ladattua akkuja hetkeksi aikaa.

Kauniita kuulaita syyspäiviä teille kaikille!

*****

 

Kaunis kiitos syksyisestä tunnustuksesta!

Olipa taas mukava yllätys saada

tälläinen hieno syksyinen tunnustus.  :)

Lämpimät kiitokset Susannalle

Maailmaa linssin läpi- blogiin.

Laitan sen nyt eteenpäin vuorostaan

Elämän Helminauhaa- blogin Margelle,

Onni on- blogin Katjushalle,

Valokuvia-blogin Tarulle sekä

Vesimiesneuloo- blogiin.

Olokaapa hyvät!

Reipasta viikkoa jokaiselle!

T: Unelma-alli

Syksyä

Hyvää syksyä jokaiseen kotiin.

Tuntea joku,
jonka kanssa vallitsee yhteisymmärrys
välimatkoista tai lausumattomista
ajatuksista huolimatta
- se voi tehdä tästä maailmasta
puutarhan.

- Johann Wolfgang Von Goethe

Rakkaat riiviöt

En tiedä tappeleeko muut lapset niin paljon kuin meillä.

(en itse ainakaan muista/tunnusta että olisin omien 

sisarien kanssa juurikaan tapellut)  ;)

Mutta nämä kaksi palleroa ovat tämäntuosta toistensa niskassa.
(painiin ne kai pitäis ilmoittaa..)

-Voi sitä nimittelyn määrää kun toisilleen keksivät ainavain

uusia "lempinimiä".   :D

Ja äiti tosiaan yrittää opettaa/kouluttaa (=lue karjua)

että toista EI nimitellä. Eikä liioin tapella,
ei tönitä, ei  purra, ei potkita...jne...

Ei meillä sentään verissäpäin riehuta,
(vaikka tästä tekstistä voi sen käsityksen saada)
mutta sellaista pientä vääntöä pakkaa olla äidin näkökulmasta
kattottuna ihan riittämiin...

Toisinaan muistetaan jopa puolipäivää olla kiltisti,
-yleensä saarnat menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Illalla ennen maata menoa pitää vielä purkaa
kaikki jäljellä oleva energia ja kuperkeikkailla toistensa päälle.
Sillä seurauksella että joku jalka osuu leukaperään,
ja sitten pitääkin jo potkaista takaisin jne,jne...

 p
Mistä ne oppivat tuon nimittelyn?
(kysynpä vaan.)
Isompi kutsuu pienempää suuttuessaan mm: pököpääksi,
pöllöpää, typeräpää, surupilli (=itkupilli), ....
Eikä pienempi totisesti jää toiseksi: "sä oot ryökypää,
hirviöpää, monsteripää"...(ja vielä muutama muu rumempisana-pää,
-jotka on kolmivuotiaiden suosiossa....)

Välillä naurattaa, mutta useimmiten raivostuttaa.


Silti, kun Hurmuri on päiväunilla, niin  kyllähän
Villis jo jonkun ajan päästä haikailee
että saako sen jo käydä herättämässä.

Tai kun Villis on koulussa Hurmuri kyselee lakkaamatta
että koska sisko tulee koulusta, mennäänkö hakemaan....

Villis murehtii pihalla ettei pikkuveli vaan mene tielle,
ja  Hurmuri taasen kaupassa että siskollekkin ostetaan purkkaa.  :)

Ehkäpä niistä kuitenkin tulee kunnon kansalaisia
jotka ottaa kanssaihmisetkin huomioon.

Se on äidin hartain toive. :)

*****

ps: jos jollain on heittää muutama vanhankansan
lastenkasvatusvinkki, uudemmatkin käy  ;)
niin otan kyllä ilolla vastaan. :D

Vanhat vinkit siksi, että ennen maailmassa lapset ei tietääkseni
nimitelleet esim. opettajia tai omia vanhempia niinkuin
nykyään taitaa olla.

Sellaiseksi en lasteni halua kasvavan.
Joten nyt on korkein aika kitkeä tuo rumakielen käyttö pois,
kun se vielä on jotensakin harmitonta.

-Se ikivanha suupestäänsaippualla-uhkaus on jo käytössä,
-ei vielä toteutettu! :D

Tähän loppuun täytyy vielä todeta
ettei kenellekkään jää epäselväksi että:
Ihania ne on. :)

Äidin pallerot, helluruiset höpönassut, rakkaat riiviöt.... ;)

Onnesta

Onni on kummallinen asia.
Sitä on niin monenlaista.
Suurta ja pientä.

Onnellisuus ei ole kiinni siitä että onko
rikas tai edes terve.
Onnellinen voi olla vakavasti sairaanakin
vaikkapa siitä että on elossa.

Onnea on osata nauttia jokaisesta päivästä.
Ei niin synkkää päivää etteikö joku onnenaihe löytyisi.
-Vaikka onni vierellä olevasta ystävästä.

Kaikkein onnellisin taitaa olla se joka on tyytyväinen
siihen mitä elämä on antanut, vaikka se ei olisikaan täydellistä.
(sen olen varsinkin työssäni huomannut)

Mielestäni täydellistä onnea ei ole olemassakaan.
Aina voi haaveilla jostain paremmasta.
Juju onkin siinä että osaa nähdä ympärillään sen onnen mitä jo ON.
Ja iloita siitä.

 Minusta tuntuu välillä että elämä on antanut minulle
enemmän onnea kuin ansaitsen.
Ympäriltä löytyy ihmisiä joita elämä ei ole kohdellut yhtä hyvin.
Mistä se johtuu? Olenko vain syntynyt onnekkaaksi?
Osaanko olla tarpeeksi kiitollinen siitä mitä minulla on?

Sanotaan että:" Kel´onni on, se onnen kätkeköön."
(Eino Leino niin on oivaltanut)
Tarkoittaako se että omalla onnellisuudella ei kannata retostella?
Että jos liikaa mainostat elämäsi onnea, se kääntyy pianaikaa toisinpäin?

Todelliset ystävät ainakin erottaa muista "ystävistä" juuri sillä,
että hän on sinun onnestasi itsekin aidosti iloinen.
Tommy Tabermann ajatteli asiasta näin:

Meinaakohan tuo sitä että Onni haluaa meidän

koko ajan olevan kiitollisia?

Että jos alamme pitää onneamme itsestään selvänä, 

se puikkii piiloon?  :)

Kylläpä taas tuli mietittyä syntyjä syviä.

Mutta: -ajattelen, siis olen.  

Onneksi!

:D

Ollaan onnellisia!

Maailma on kaunis

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
jolla on aikaa ja tilaa unelmille.
Ja mielen vapaus,
ja mielen vapaus.

On vapautta kuunnella metsän huminoita,

kun aamuinen aurinko kultaa kallioita.

Ja elää elämäänsä,

ja elää elämäänsä.

**

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,

jolla on aikaa ja tilaa unelmille.

Ja mielen vapaus,

ja mielen vapaus.

 

On vapautta valvoa kesäisiä öitä,

ja katsella hiljaisen haavan värinöitä.

Ja elää elämäänsä

ja elää elämäänsä

**

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,

jolla on aikaa ja tilaa unelmille.

Ja mielen vapaus,

ja mielen vapaus.

On  vapautta istua iltaa yksinänsä

ja tuntea, tutkia omaa sisintänsä

Ja elää elämäänsä 

ja elää elämäänsä.

**

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,

jolla on aikaa ja tilaa unelmille.

Ja mielen vapaus,

ja mielen vapaus.

On vapautta vaistota viesti suuremmasta
ja olla kuin kaikua aina jatkumasta
Ja elää elämäänsä
ja elää elämäänsä.

**
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus
ja mielen vapaus.


Tässä Irwin Goodmanin laulussa on
mielestäni kauniit sanat.



Koittakaa nyt kestää tätä mun innostusta
etsiä laulun sanoihin sopivia kuvia.
Mikälie herkistelykausi meneillään... :)


Hyvää viikonloppua!

*****

Maailma on sun

Nosta kasvot ylös sateeseen,

katso lintujen lentoa

Ne ei kylvä 

ei ne satoa korjaa

mut niil on tarpeeks

kaikkea

Kiivetään kukkulalle,

sieltä näkee ohi kaupungin

Silloin muistat mistä
tullut oot,
ja minne palaat takaisin...


...Anna tuulen puhdistaa
nostaa helmoja
heittää hiukset sekaisin...

*****

Pienet sammakot...

Eipä sitä voi näköjään etukäteen arvata että mitä vastaan
kulloinkin "loikkii" kun metsään menee...

Eilenkin lähdin lintuja bongaamaan,
mutta aika hiljaista oli linturintamalla.

Sen sijaan näitä pienen pieniä sammakoita oli yhden
metsätien päässä  "pilvin pimein" :)

Niitä oli tosiaan aika armeija, mutta olivat niin hyvin
levittäytyneet, jottei niitä saanut kuvatuksi kuin yhtä kerralla.

Etsi yllä olevasta kuvasta sammakko.  :)

(kyllä se siellä on!)

Hauskoja pieniä ninjoja...

...minne lie matkalla.

Tällä yksilöllä oli hieman tuima katse... :)


Helluusia!

(melekeen teki mieli pussata!)


*****

Joella

Siinä lepää yksi unelmieni täyttymys:

Olen kauan haaveillut kajakista, ja nyt ostin sen

muutama viikko sitten rakkaalta ystävältäni.  :)

(Toki parhaita melonta reissuja 

olen tehnyt juuri tämän ystävän kera.

Ehkäpä taas joskus koittaa sekin aika

kun päästään yhdessä vesille...)

Yksin melominen on kuitenkin niin rentouttavaa.

Kävin taas tänään tuolla joella missä kajakkia nyt tällä hetkellä säilytän.

Otin tälläkertaa kamerankin mukaan, vaikka hirvitti että"onnistun" 

keikauttamaan kajakin nurin, ja se olis sen canonin menoa se.

-No kastuin tietysti, mutta kamera ei, kun oli vielä rannalla kassissa...

Oikeastaan se nurin meno ei ole temppu eikä mikään, 

olenkohan pari kertaa vasta onnistunut selvitä 

melontareissulta täysin kuivana....  :D

(...on sinne niin vaikea mennä, ja varsinkin tulla pois.

Paitsi jos olis edes jonkinmoinen laituri...)

Kameran otin siksi että meinasin kuvata sorsia.

Aikaisemmin niitä on ollut uiskentelemassa

joella vaikka kuinka.

Kerrankin heinäsorsaemo ja 8 poikasta.

Niiden ohi on saanut meloa kaikessa rauhassa, 

ja niistä olisi saanut hienoja kuvia.

Nyt kun oli kamera mukana näin vain yhden sorsan,

joka sekin lähti lentoon aina hyvissä ajoin,

ennenkö pääsin hollille.

Meloin sen perässä monta "kilometriä", 

mutta olin aina myöhässä kun se jo pyrähti kauemmas.  :)

 Jonkun linnun puhtaanvalkea sulka oli tipahtanut veteen, 

ainut asia minkä sain linnuista ikuistettua.  :)

-Yllättävän vaikeaa on kuvata liikkuvasta kajakista,

siinä pitäis olla jarrut!  :)

Ja kun huomaa jonkun liikkuvan jossain, niin aika

menee siihen kun laskee melan ja laittaa kameraan virran...

...niin onkin jo lipunut kuvattavan ohi tai säikyttänyt sen menemään...

Surenkorentoja, vesimittareita, perhosia ja kyyhkysiäkin

yritin saada kuvattua.

Sekin mutta vielä, että jos käännyin katsomaan liian taakse

kameroineni, niin hyvin äkkiä olisin kuvannut joen pohjaa. :)

Olenko nyt kuvaillut  riittävästi kuvaamisen vaikeutta?   ;)

Takaisin tullessa tuntui yhtäkkiä siltä että joku tuijottaa mua...
Ennenkö huomasin tuon hauskan katin rannalla,
niin olin jo melkein ohittanut sen.

"Peruutin" takaisin päin ja nappasin siitä kuvan.

Pitipä oikein kiittää kissaa, kun se istui niin nätisti liikkumatta paikoillaan! :D

Mukavaa että joku oikein poseeraa, eikä
yhtään häiriintynyt vaikka
meloin siinä erestakaasin. :)

Hyvää viikonloppua kaikille, ja
kiitos uusille lukijoilleni kirjautumisesta!

*****

Mietintää...

Taas Tabermannia,
mutta tykkään siitä niin...

Ostin tuon kortin viimeviikolla kun huomasin niitä kaupassa.

Runon voi ajatella monellakin kannalla.
Syvällisemminkin sen ajattelen,
mutta tämäkin tulee mieleen sitä lukiessa:

Viikonloppuna olin eräs ilta autoajelulla, 

kaikessa rauhassa kaikenlaista miettimässä itsekseni.

Harmittikin vähän yks sun toinen asia.

Sitten sain päähäni "poiketa polulta", 

eli iltahämärässä ajellessani poikkesin metsätielle.

Kuinka ollakkaan näin sen yhden "hiljaisen" metsätien varrella

karhun ja 3 hirveä!

Kannatti poiketa polulta.

Ainakin tulin näkemistä metsän kuninkaista huomattavasti

paremmalle tuulelle. :)

Metsässä muutenkin mieli rauhoittuu.

Ehkäpä en sinne kuitenkaan iltahämärässä kävellen mene,

autossa oli huomattavasti turvallisempi olo.

Vaikka tuskin tuossa lähimetsässä ihan näin moneen eläimeen "törmää",

 oli sieltä metsätieltä muutama kilometri lähimpään taloon.

Seuraavana päivänä kävimme etsimässä tienvarresta karhunjälkiä,
-ei löytynyt.
Hirven jälkiä oli sitäkin enemmän.

Olen silti näkemästäni 100% varma,
se oli pehmeä, pyöreäpäinen pyylevä karhu.
Ei ehkä aikuinen, mutta ei pentukaan, sellainen nuori...

 Näin karhun n.100 metrin päästä, oli menossa ojan yli,
ja kääntyi katsomaan suuntaani kun tulin autolla kohti.
Sitten se loikkasi ojan yli ja juoksi metsään.
Kohdalle ajaessani en nähnyt tiheässä ryteikössä enää mitään.

Mutta silmissäni taidan muistaa näyn ikuisesti!  :)


*****

Perhosten metsästystä

Tämän Suruvaipan näin metsätien vieressä.

Sain kuvata sitä tosi läheltä, mutta siipiään se ei levittänyt

vaikka kauan odotin.

Tämä yksilö näytti siipensä, mutta istuikin katolla, 

joten piti zuumata tosi kaukaa.

 Ihana Neitoperhonen viihtyi

Punatähkän kyljessä ruokailemassa

kivikkopenkissä.

Kävin tarjoamassa sille omenanpalaa, 

mutta se vain nyrpisti nokkaa ja lensi toisen

kukan kylkeen.  :D!

*****