Onni on kummallinen asia.
Sitä on niin monenlaista.
Suurta ja pientä.
Onnellisuus ei ole kiinni siitä että onko
rikas tai edes terve.
Onnellinen voi olla vakavasti sairaanakin
vaikkapa siitä että on elossa.
Onnea on osata nauttia jokaisesta päivästä.
Ei niin synkkää päivää etteikö joku onnenaihe löytyisi.
-Vaikka onni vierellä olevasta ystävästä.
Kaikkein onnellisin taitaa olla se joka on tyytyväinen
siihen mitä elämä on antanut, vaikka se ei olisikaan täydellistä.
(sen olen varsinkin työssäni huomannut)
Mielestäni täydellistä onnea ei ole olemassakaan.
Aina voi haaveilla jostain paremmasta.
Juju onkin siinä että osaa nähdä ympärillään sen onnen mitä jo ON.
Ja iloita siitä.

Minusta tuntuu välillä että elämä on antanut minulle
enemmän onnea kuin ansaitsen.
Ympäriltä löytyy ihmisiä joita elämä ei ole kohdellut yhtä hyvin.
Mistä se johtuu? Olenko vain syntynyt onnekkaaksi?
Osaanko olla tarpeeksi kiitollinen siitä mitä minulla on?
Sanotaan että:" Kel´onni on, se onnen kätkeköön."
(Eino Leino niin on oivaltanut)
Tarkoittaako se että omalla onnellisuudella ei kannata retostella?
Että jos liikaa mainostat elämäsi onnea, se kääntyy pianaikaa toisinpäin?
Todelliset ystävät ainakin erottaa muista "ystävistä" juuri sillä,
että hän on sinun onnestasi itsekin aidosti iloinen.
Tommy Tabermann ajatteli asiasta näin:


