Rakkaat riiviöt

En tiedä tappeleeko muut lapset niin paljon kuin meillä.

(en itse ainakaan muista/tunnusta että olisin omien 

sisarien kanssa juurikaan tapellut)  ;)

Mutta nämä kaksi palleroa ovat tämäntuosta toistensa niskassa.
(painiin ne kai pitäis ilmoittaa..)

-Voi sitä nimittelyn määrää kun toisilleen keksivät ainavain

uusia "lempinimiä".   :D

Ja äiti tosiaan yrittää opettaa/kouluttaa (=lue karjua)

että toista EI nimitellä. Eikä liioin tapella,
ei tönitä, ei  purra, ei potkita...jne...

Ei meillä sentään verissäpäin riehuta,
(vaikka tästä tekstistä voi sen käsityksen saada)
mutta sellaista pientä vääntöä pakkaa olla äidin näkökulmasta
kattottuna ihan riittämiin...

Toisinaan muistetaan jopa puolipäivää olla kiltisti,
-yleensä saarnat menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Illalla ennen maata menoa pitää vielä purkaa
kaikki jäljellä oleva energia ja kuperkeikkailla toistensa päälle.
Sillä seurauksella että joku jalka osuu leukaperään,
ja sitten pitääkin jo potkaista takaisin jne,jne...

 p
Mistä ne oppivat tuon nimittelyn?
(kysynpä vaan.)
Isompi kutsuu pienempää suuttuessaan mm: pököpääksi,
pöllöpää, typeräpää, surupilli (=itkupilli), ....
Eikä pienempi totisesti jää toiseksi: "sä oot ryökypää,
hirviöpää, monsteripää"...(ja vielä muutama muu rumempisana-pää,
-jotka on kolmivuotiaiden suosiossa....)

Välillä naurattaa, mutta useimmiten raivostuttaa.


Silti, kun Hurmuri on päiväunilla, niin  kyllähän
Villis jo jonkun ajan päästä haikailee
että saako sen jo käydä herättämässä.

Tai kun Villis on koulussa Hurmuri kyselee lakkaamatta
että koska sisko tulee koulusta, mennäänkö hakemaan....

Villis murehtii pihalla ettei pikkuveli vaan mene tielle,
ja  Hurmuri taasen kaupassa että siskollekkin ostetaan purkkaa.  :)

Ehkäpä niistä kuitenkin tulee kunnon kansalaisia
jotka ottaa kanssaihmisetkin huomioon.

Se on äidin hartain toive. :)

*****

ps: jos jollain on heittää muutama vanhankansan
lastenkasvatusvinkki, uudemmatkin käy  ;)
niin otan kyllä ilolla vastaan. :D

Vanhat vinkit siksi, että ennen maailmassa lapset ei tietääkseni
nimitelleet esim. opettajia tai omia vanhempia niinkuin
nykyään taitaa olla.

Sellaiseksi en lasteni halua kasvavan.
Joten nyt on korkein aika kitkeä tuo rumakielen käyttö pois,
kun se vielä on jotensakin harmitonta.

-Se ikivanha suupestäänsaippualla-uhkaus on jo käytössä,
-ei vielä toteutettu! :D

Tähän loppuun täytyy vielä todeta
ettei kenellekkään jää epäselväksi että:
Ihania ne on. :)

Äidin pallerot, helluruiset höpönassut, rakkaat riiviöt.... ;)

Ekaluokkalaiselle

Villis hieman pienempänä, veikeänä keijukaisena 



Tänään sillä
oli prinsessahame,
ja jalassa
eripari villasukat.
Sillä oli kukkia
hiuksissa,
ja se hymyili
kauniimmin kuin
koskaan.
Ihmettelin mihin
se oli jättänyt siipensä.
Se näyttää keijulta,
ja tuoksuu vaniljalta.
Sen hiuksissa on
tähtipölyä, ja
sinistä kultaa.
Se on keiju, jota rakastan. 

Löysin runon netistä, kun selailin mieli haikeana erilaisia runoja.

 Aamulla lähetin pienen prinsessani ensimmäisen kerran kouluun.

Muuta ei varmaan tarvitsekkaan kertoa.

Osaatte kuvitella tunnelmat.

:)

Turvallista koulutaivalta.

Taivaan Isä kanna,
lasta matkallaan.
Enkeleitä anna,
kanssaan kulkemaan,
turvallista tietä,
että kulkis hän
joka ainut päivä,
halki elämän.

*****

Nykyaikaa...

Tervehdys kaikille piiitkästä aikaa!!!

Kyllä tää kevät on hurahtanut nopiaa,
tämä huhtikuukin on ollu lyhyt kuin huokaus vain!


Vanhaksi sitä on kai tulossa kun aikakin kuluu muka niin nopiaa,
-nuorempana viikkoki tuntui vuodelta!

Nuosta muksujen leluista kans huomaa jotta ne joltain toiselta
vuosituhannelta kuin omat oli...

Niinkuin nyt esimerkiksi tästä yllä olevasta Tuomas-veturista;

Hurmuri sai sen viime jouluna lahjaksi (pukilta).

Katotiin että kiva veturi, vähän vain huono kulkemaan,

mukana oli oikein isoo pillikin.

Ajattelin 70-lukulaisilla aivoillani että siihen nyt vain 

muutoon vain saa puhallella, junan ääniä...

Lelun idea valkeni mulle vasta parin kolmen kk:n päästä.

Ihimettelin että mitä se juna kulkoo itteksensä.

Esim. kun huusin muksuja syömään, niin juna tuli mutta muksut ei...

Sitte Villis valaisi jotta se pilli on sitä varten

että kun siihen puhaltaa niin juna liikkuu. Tai kun huutaa korkealla äänellä... :D

Kyllä Villis ja Hurmuri olivat sen heti hoksanneet,

en vain käsitä kuinka se oli multa jäänyt huomaamata. :)

Hurmuri täytti tuossa viikonloppuna komeat 3 vuotta.

 Hyvissä ajoin ennen synttäreitään  se oli mulle viisannut kaupassa

että haluaisi tuon kuvissa olevan Tuomas-veturi junanradan.

Niinpä sitten ostin sen,
kun Tuomas-veturi kerta on nyt meillä in.

Laatikon päällä ei tietenkään ollut suomensanaa,

mutta päättelin kuvasta että siellä on kaksi junan vaunua ja helikopteri

ja niille erilaisia "varikkoja" radan varrella.

Totuus oli taaskin tarua ihmeellisempää.

Kasattuani radan kaikkine hökötyksineen, ihmettelin että miksei 

juna pysy kasassa, eli musta alusta pyörineen tuossa Tuomas-veturissa kiinni.

No siksei kun se musta alusta kiertää itsekseen tuota rataa ja vaihtaa itse päällensä

välillä tuon toisen vihreän Pekka-veturin.

Veturit sitten kuljettavat pieniä ruskeita palloja ja kippaavat niitä milloin mihinkin matkanvarrella.

Välillä niitä se helikopterikin (joka on kiinni lennonjohtotornissa)

kuljettaa ringin ilmassa.
Ottaa pallot kyytiin paikasta A ja tiputtaa ne taas paikkaan B.

Ei voi ku ihmetellä näitä uusavuttomia leluja!?   ;D

Ei tarvitse enää lapsen juuri itse leikkiä.

Mitä nyt niitä palloja tiputella kyytiin.

(jos ehtii, -juna menee suht. lujaa erestakaasi)

Onhan se viihdyttävää katseltavaa, 

mutta ehkäpä vanha kunnon junarata on sittenkin

mukavampi leikkiä. :)

*****

Neiti kouluikäinen

Villivadelma täytti äskettäin komeat 7v.

Sehän siis tarkoittaa sitä että äidin pieni esikoinen
aloittaa koulun syksyllä.

Ei uskoisi.
Aika kiitää siivillä!

Tietysti pidettiin kaverisynttärit.

-tähän väliin taidan kertoa siihen liittyvän

hupaisan keskustelun:

Villis mietti jo vuodenvaihteesta lähtien tulevia synttäreitään.

Murheena oli että hän olisi halunnut kutsua kaikki 22 eskarilaista

syntymäpäivilleen, mutta äiti ei (tilan puutteen) vuoksi ollut samaa mieltä.

Villis sitten meinasi dramaattisesti että ei sitten kutsu ketään.

Kaikki tai ei mitään. :)

 (Äiti kun ehdotti että kutsuisi n.8-10 ystävää)

Eihän se ole kiva valikoida.

Olimme matkalla eräille synttäreille. 

Takapenkilllä oli taasen tuttu puheenaihe.

Yhtäkkiä Villis innostui ja sanoi keksineensä idean.

"Äiti, mehän voitais matkustaa Norjaan kummitätin työ,

mä voisin viettää siellä synttäreitä!!"

Mainio idea.

Hymyilytti.

Tuumasin Villikselle että joo, laitetaan (paikallis)lehteen ilmoitus että:

VILLIS 7v. 

EN JUHLI,

OLEN MATKOILLA!

-No päädyimme kuitenkin (kustannus syistä) pitämään ne kaverisynttärit kotona.

Mukana oli puolet eskarilaisista (tulevat luokkakaverit).

Mukavaa oli.

Samat kaverit olivat viimevuonnakin, ja oli se vaan jännä huomata että miten 

he olivat vuodessa kaikki jotenkin kasvaneet,
muutakin kuin pituutta. (Villis niitä pisimpiä)

Meno oli vilkasta mutta ei ihan niin villiä kuin vuosi sitten.

Jutut kuulostivat jo niin Isoilta. 

Tulevat koululaiset. :)

Kouluun menokin Villistä ajatuttaa aikaajoin.
Viimeisin miete oli että:" Siellä koulussa pitää
olla K U U S I  vuotta!!"
Villis sai sen kuulostamaan iäisyydeltä.
Sitten hän jutteli kahdesta jo ekalla olevasta kaveristaan ja
lisäsi ihailua äänessään: "Sitten kun ME ollaan kuudennella luokalla,
niin M & J on jo ammattilaisia!"


-Ehkä he kuitenkin ensin käyvät yläasteen... :)


*****

Pieniä iloja!

Pienen pieni postaus...

Parasta on kun tulee 10 tunnin työpäivän jälkeen kotiin,

ja vastassa on 2 iloista lasta ja ammana koko päivän ollut iloinen velipoikani!

Ja äitipä oli sittenkin muistanut että on karkkipäivä

ja hakenut namuja tullessaan...

Nyt pidetään juhlat!!

(niinkuin Villis ja Hurmuri yhteen ääneen hihkaisivat)

Muuta syytä ei juhlaan tarvitakkaan!  :D



Leppoisaa lauantaiehtoota kaikille!

Hurmurin hupaisat

Kuvassa on "pyykkimatto".

Menin eilen suihkuun, Hurmuri tapansa mukaan

koputteli oveen (koskapa äiti saa missään rauhassa olla (=... )

Avasin oven ja katsoin että mitäpä asiaa

tälläkertaa. Hurmuri siellä huolehtivaisena että:

"Äiti, tässä on sun pyykki matto!"

Siis pyyhe. :D

Mieltä vielä lämmitti että Hurmuri meinasi äidin kuivaavan

hentoisen vartensa 30 x 50 kokoiseen pyyhkeeseen. :)

Helluunen poika.<3

Tässä kuvassa taasen on "Pohjantähtinen", jos ette sattuneet tietämään.

(Taitaa kuitenkin olla pojalla vielä oppimista aikanansa koulussa...)


*****

Ai mitä?!

Hurmurilla (2,5v.) on joku aimitävaihe meneillään.

Se on olevinaan moinenkin keskustelija...
No onhan se! ;) -ikäisekseen varsinkin.
Hauskaa kuunnnella sen klipotusta. Juttua piisaa.

Villivadelma oli tässä kerran pahalla tuulella.
Hurmuri kulki perässä ja kyseli muutaman (sata) kertaa
että:" Ai mikä sua vaivaa, kuule? Ai mikä sua vaivaa??"
Nonstoppina...
Vähemmästäki isosiskoa harmittaa. :)


Perjantaina kävin katsastamassa autoa Hurmurin kanssa
(taisin siitä jo aiemmin täällä mainitakin, katsatuksesta siis...)
No kerroin siis Hurmurille että mennään autoa katsastamaan.
Hänpä siihen että: "Ai minkämoosta autoa kastelemaan?"

Tarkoitti kai että katselemaan. Että jospa äiti jotain uutta autoa menis katselemaan.
Menishän se, autokuume on ollut jo kauan aikaa,
ja nousi vain entisestään kun toi romu ei mennyt edes läpi siitä "katselusta"! ;)


Tänään sitten kävimme paikallisessa K-kaupassa, ja sieltä pois tullessa
Hurmuri ihmetteli että: "Ai mikä ääni sielä kuuluu katolla?"
No radiohan se, tai siis kaiutin oli asennettu katolle.

Niin ja sellainen vielä tähän lopuksi;
Erään kerran kaupassa ollessamme eräs mummo kaivoi lattialla olevaa
kassiaan hyllynvälissä takamus pystyssä.

Hurmuri sen huomattuaan alkoi niin sopivaan kohtaan laulaa että:
"Pää, ookapää, peppu, poovet varpaat..."
Meinasi kai että sitä mummo varmaan siinä leikkii...
Mua alkoi hillittömästi naurattaa, joten hipsaisin vauhdilla
ostoskärryjen kanssa toiselle laitaa kauppaa... ;D
Vaikka tuskinpa mummo asiaa miksikään huomasi. :)


*****

Hedelmäkorit on turhakkeita

Mandariinien asettelua Hurmurin tapaan. :)







*****

Eipä ei

Lisäys edelliseen...

Hurmuri otti ja heräsi ärtyisenä ja vähemmän hurmaavana tunnin päikkäreiltään.

Äitykkä sitten yritti saada häntä paremmalle tuulelle ja niinpä lepersin pienelle että "Halitaanko, hali??" Hurmuri siihen tokaisi että: "EI lihaa!" Ja taas äitiä huvitti kun meni tavut sekaisn ja edelleen se sama kiukkuunen ilme!! :)

Jotta tälläisellä tuulella tänään mennään... :)

Tylsää!

 

Tänään tokaistua:


Villivadelma ja Hurmuri olivat leikkineet hyvänaikaa sulassa sovussa, mutta sitten alkoi tappelu. Hurmurilla päikkäriaika näillä hetkillä, ja meno alkoi olla myös sen mukaista. (Kumma kuinka väsyneenä tahti vain kiihtyy...)

Luin keittiön pöydän ääressä lehtä ja "Villis" meni ohitse lelujensa kera kodinhoito huoneeseen jotakin jupisten. Sanoin ääneen että nyt paan Hurmurin päikkäreille.
"Villis" siihen riemastuneena että: "JESS!!!" (lue; pääseepä tuosta kiusankappaleesta hetkeksi...)

Hurmuri tuli pari metriä Villiksen perässä ja sanoi tomerasti mennessään suu ja kulmat mutrussa että: "EI jess!!!!"


Hiukan hymyilytti kun toinen oli niin marttyyrin näköinen...

Pieni leikkijä kuitenkin simahti samantien kun rattaisiin vein... Tämän päivän kellojen siirtokin tais vaikuttaa.

Ja kyllä, meidän 2,5 vuotias nukkuu yhä rattaissa, vaikka koivet onkin jo melkein "puolimetriä" yli rattaista...

 

Halvalla lähtee...

Viikonloppuna on kirppistapahtuma paikallisella lukiolla. Olen varannut sieltä pöydän, jos pääsisin eres osasta Villivadelman ja Hurmurin vaatteita. Niitähän kertyy kokoajan lisää pieneksi jääneitä.
Laitan sinne myyntiin myös kaikki vauvalelut kaapinperältä.
Niitä tuossa yks ilta hinnoittelin (muksujen suurella avustuksella) Kaikista ei kuulemma malttaisi luopua, joten pari sitten jätettiin muistoksi vauva-ajoilta.
Kuvan lelua hinnoitellessani Villivadelma tokaisi että: "Ton saa ainakin viedä, me ei tiedetä mitä sillä tehdään!"
Niinpä. Joskus ovat tienneet. -kai... :)

Sitten "Villis" alkoi itsekin hinnoitella leluja, laittoi maalarinteippeihin numeroita ja tuumas "Mä paan tähän että kaks euroo ja viis euroo, saa siitä sitte valita kumman hinnan haluaa maksaa..."
Niinpä! :D

ps: Nyt noiden blogin linkkien pitäisi jopa näkyä, kiitos Hyvälle Ystävälle! ;)

Hurmuri ja Villivadelma

Ajatuksenani olisi koota tähän blogiin talteen muistoksi lasteni Hurmurin ja Villivadelman hauskoja tempauksia ja eresottamuksia.
Ongelmana nyt vain on että en enää muista niitä kaikkia joita olisin joskus talteen halunnut kirjoittaa (kun en sillä hetkellä kirjoittanut) sekä myös se että en tiedä mistä aloittaisin... :)

Pieni luonnekuvaus voisi olla paikallaan.
Hehän nyt tietenkin ovat suloisimpia ja ihanimpia lapsia mitä maa päällään kantaa! Niinhän jokainen äiti ajattelee omista lapsistaan!
Lisäksi vielä ne luonteiden hyvät puolet on peritty äidiltä ja huonot puolet isältä (tai päinvastoin, riippuu keltä kysytään...) ;D

Villivadelma (6v.) on herkkä, nauravainen, kaikesta kiinnostunut (hieman pienellä varauksella), fiksu ja filmaattinen.

Hurmuri (2v.) on nimensä mukaisesti: hurmaava, kohtelias, iloinen hymypoika jolla on jo pienenä aikamoinen empatian taito.

Luonteiden huonot piirteet (joita tuskin huomaa, ja toisinaan ei äiti muuta huomaakaan...;) ) jätän tässä nyt kertomata. :)

Nyt tämä äitykkä kuitenkin tällä erää lähtee nukkumaan ja kuuntelemaan rakkaitten lapsukaistensa tuhinaa. (Sekä armaan Isännän vähemmän ihanaa kuorsausta...!) :)

Hyvää Yötä! T: Unelma-Alli