Rauhassa

Mistä tulemme, sen tiedän
mihin olemme matkalla,
osaan kuvitella

sano missä mennään.

- Juice Leskinen -

Mahtava ilma on ollut koko viikonlopun.
Raikasta, mutta silti lämmintä. 

On tullut ulkoiltua urakalla,

kun oli siihen hyvä tilaisuus.

(lapsikullat maailmalla) 

Kierrelty täydentämässä kauriin ja 

peuran ruokintapaikkoja.

Sitten kiersin metsässä ja pelloilla vielä 

kameran kanssa kaikessa rauhassa.

Ihanaa kun ei kiirettä mihinkään.

Tuli taas ladattua akkuja hetkeksi aikaa.

Kauniita kuulaita syyspäiviä teille kaikille!

*****

 

Pienet sammakot...

Eipä sitä voi näköjään etukäteen arvata että mitä vastaan
kulloinkin "loikkii" kun metsään menee...

Eilenkin lähdin lintuja bongaamaan,
mutta aika hiljaista oli linturintamalla.

Sen sijaan näitä pienen pieniä sammakoita oli yhden
metsätien päässä  "pilvin pimein" :)

Niitä oli tosiaan aika armeija, mutta olivat niin hyvin
levittäytyneet, jottei niitä saanut kuvatuksi kuin yhtä kerralla.

Etsi yllä olevasta kuvasta sammakko.  :)

(kyllä se siellä on!)

Hauskoja pieniä ninjoja...

...minne lie matkalla.

Tällä yksilöllä oli hieman tuima katse... :)


Helluusia!

(melekeen teki mieli pussata!)


*****

Mietintää...

Taas Tabermannia,
mutta tykkään siitä niin...

Ostin tuon kortin viimeviikolla kun huomasin niitä kaupassa.

Runon voi ajatella monellakin kannalla.
Syvällisemminkin sen ajattelen,
mutta tämäkin tulee mieleen sitä lukiessa:

Viikonloppuna olin eräs ilta autoajelulla, 

kaikessa rauhassa kaikenlaista miettimässä itsekseni.

Harmittikin vähän yks sun toinen asia.

Sitten sain päähäni "poiketa polulta", 

eli iltahämärässä ajellessani poikkesin metsätielle.

Kuinka ollakkaan näin sen yhden "hiljaisen" metsätien varrella

karhun ja 3 hirveä!

Kannatti poiketa polulta.

Ainakin tulin näkemistä metsän kuninkaista huomattavasti

paremmalle tuulelle. :)

Metsässä muutenkin mieli rauhoittuu.

Ehkäpä en sinne kuitenkaan iltahämärässä kävellen mene,

autossa oli huomattavasti turvallisempi olo.

Vaikka tuskin tuossa lähimetsässä ihan näin moneen eläimeen "törmää",

 oli sieltä metsätieltä muutama kilometri lähimpään taloon.

Seuraavana päivänä kävimme etsimässä tienvarresta karhunjälkiä,
-ei löytynyt.
Hirven jälkiä oli sitäkin enemmän.

Olen silti näkemästäni 100% varma,
se oli pehmeä, pyöreäpäinen pyylevä karhu.
Ei ehkä aikuinen, mutta ei pentukaan, sellainen nuori...

 Näin karhun n.100 metrin päästä, oli menossa ojan yli,
ja kääntyi katsomaan suuntaani kun tulin autolla kohti.
Sitten se loikkasi ojan yli ja juoksi metsään.
Kohdalle ajaessani en nähnyt tiheässä ryteikössä enää mitään.

Mutta silmissäni taidan muistaa näyn ikuisesti!  :)


*****

Perhosten metsästystä

Tämän Suruvaipan näin metsätien vieressä.

Sain kuvata sitä tosi läheltä, mutta siipiään se ei levittänyt

vaikka kauan odotin.

Tämä yksilö näytti siipensä, mutta istuikin katolla, 

joten piti zuumata tosi kaukaa.

 Ihana Neitoperhonen viihtyi

Punatähkän kyljessä ruokailemassa

kivikkopenkissä.

Kävin tarjoamassa sille omenanpalaa, 

mutta se vain nyrpisti nokkaa ja lensi toisen

kukan kylkeen.  :D!

*****

Metsäretkellä

Hurmuri tässä painelee metsälle.

Kovalla kiireellä, ja SUURILLA harppauksilla.  :)

Välillä piti pysähtyä tähtäilemään kettuja.

(että vain ymmärtävät pysyä poissa...)

 "Mikä tuolla rasahti?"

Lähdönpäällä mummolassa piti 
muille (tai lähinnä itselle) toistella että:
"Ei siellä mettässä ole mitään pelättävää!!"

Ja 5v. serkkutytöiltä varmistella että :
"Eihän ole??"

Siihen toinen tytöistä tuumasi hieman arkuutta äänessä että:
"Ei ole, ja MÄ oon siä sun kans!"
(Vähän siihen sävyyn että en mäkään siellä yksin uskalla kävellä...)

No kun metsään saavuttiin niin ei siellä kukaan
muistanut pelätä mitään susia tai karhuja.
Muksut mennä temmelsi niin kovalla metelillä
että hyttystä isompaa eläintä ei näkynyt!  ;)



 Ps: Suoritin tänään metsästäjätutkinnon.



*****

Mustikan alla

Mustikoota on ny mukavasti mettäs.
Ei tartte kovin leviäätte kulkia kun on jo kippo täynnä.

Ja suuriakin ovat, niinku tää pohojammaalla on tapana.

On niitä niin paljon jotta eivät taira keräämällä loppua.

Siskontyttökin sanoi suurta ihailua äänessään että:

"Äiti on keränny paljon mustikoita, koko 

PIIRAKAN täyteen!!" 

Se on paljon se!

Ja viäki jäi.

Ja tältä näyttää mustikan alla.
Ei muuta ku suut mustikalle...  :)


*****